keskiviikko 7. joulukuuta 2016

PMS-oireita palmun alla

Jos lehtiä on uskominen, niin suomalainen muuttaa ulkomaille kahdenlaisin odotuksin.

Ensimmäinen visio muutosta on kärsimysnäytelmä, jonka päähenkilönä on outoa mongerrusta suoltavaan kikoloon rakastunut Marttyyri. Marttyyri olisi pysynyt huomattavasti mieluummin suon reunalla kuokkimassa tai vähintäänkin toimivan julkisen liikenteen, neuvolajärjestelmän ja kirjastolaitoksen piirissä, vaan minkäs teet, kun Marttyyrin sydän on oikutellut ja pakottanut Marttyyrin kuljettamaan muumimukeja pursuavat pakaasinsa jonnekin Jumalan selän taakse.

Ja vaikka Marttyyrin sukulaiset löytäisivätkin etelän hetelmän asuinpaikan Euroopan kartalta tai edes sen laidalta, niin joka tapauksessa neljää vuodenaikaa ja ilmaista hammashuoltoa kaipaava Marttyyri itkee oliivipuun juurella uusien maanmiestensä kieroutta, olematonta lämmitysjärjestelmää ja väärinpäin avautuvia ulko-ovia.

Toisen vision ulkomaille muuttamisesta maalaa hempeän vaaleanpunaisin ja terhakan pinkein sävyin Onnenpekka. Onnenpekka vihaa loskaa, sadistista verottajaa ja lottovoitolla uuden koslan hankkinutta naapuria. Onnenpekka haluaa oman lottovoittonsa ilman yhtään lisänumeroa: hän aikoo muuttaa ikuiseen kesään naukkailemaan halpaa viinaa. Onnenpekka on tutustunut uuteen asuinmaahansa viikon tai joskus jopa kahden viikon pakettimatkalla ja tietää, että siellä lomaillaan vuoden ympäri ja palmun alla kipataan sangriaa kaksin käsin kurkusta alas. Samalla Alkon hintoja maksavalle entiselle naapurille tietenkin hihitellen. Ruoka on käytännössä ilmaista ja ulkomaanpellet toivottavat Onnenpekan messiaana tervetulleeksi luokseen kertomaan, kuinka maailma oikeasti makaa.


Todellisuus askeltaa tietenkin katinkultaisella keskitiellä. Jos ulkomailla ei löydy Eedeniä, niin ei siellä kiirastulikaan varpaita polttele. Onnenpekka oppii, että sypressin varjossakin tehdään töitä. Ja toisaalta, kunhan Marttyyri malttaa luopua suruhunnustaan, alkaa uuden maan tavoissa näyttäytyä järjen hiventäkin. Lämmitys toimii toisinaan ja aina vastaantulija ei aiokaan ryöstää Marttyyrin Kalevalakoruja ja Marimekon kassia, vaikka Suomi-designin laatu näkyykin kilometrien päähän ainakin asiaan vihkiytyneille.


Loppujen lopuksi arki ujuttautuu uomaansa maasta riippumatta. Laskut on maksettava lämpimissäkin maissa, ja jostain on saatava resepti eksoottisten kukkaköynnösten aiheuttamiin allergioihin. PMS-oireet piinaavat myös palmun alla, näkyi horisontissa merta tai ei. Ja ihmisiä ne ovat ne kummallista älämölöä pitävät ulkomaan asukitkin, ja joskus jopa niin fiksuja, että ymmärtävät ystävystyä myös sieltä suon reunalta saapuvan pohjoisen ihmeen kanssa.


Uuteen maahan muuttaminen vaatii aktiivista sopeutumista. Mitä kauemmas tuuli kuljettaa, sitä erilaisemmilta uuden kulttuurin tavat ja temput voivat tuntua. Joko tulokas on kiinnostunut oppimaan uuden kielen ja suhtautumaan avoimesti valtakulttuurin kummallisuuksiin, tai sitten hänen hartaimmaksi harrastuksekseen muodostuu pään paukuttaminen seinään.

 Ensimmäinen vaihtoehto on yleensä kivuttomampi, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Jos on nimittäin tottunut levittämään voita näkkärin reikäpuolelle, voi ottaa todella koville opetella rasvan sively sille sileämmälle puolelle. Vasta jossain vaiheessa sitä saattaa hoksata, ettei sillä useimmiten ole mitään väliä, kummalle puolelle levitettä lisää. Loppujen lopuksi aika harvasta asiasta kannattaa tehdä periaatekysymystä. Ja aina on mahdollista hymyillä ja nyökytellä julkisesti ja sitten kotioloissa sivellä margariinia vaikka molemmin puolin leipää.


Minähän sen tiedän. Kun aikoinaan raahasin Iittalan lasejani ja Arabian lautasiani Euroopan poikki, päädyin hakkaamaan päätäni seinään ainakin kolmen vuoden ajan. Sitten alkoi helpottaa, kun myönsin, että vaikka ihmiset eivät ymmärräkään käytännöllisen pukeutumisen päälle ja kauppojen aukioloaikojen muistamiseen tarvitaan 500 gigatavun työmuisti, niin uudessa maassa saattaa sittenkin selvitä hengissä.

Ja vaikka suomalaiset tietävät kaiken ja jos eivät tiedä, niin sitä ei ole tarpeenkaan tietää, niin joskus voi olla hyväksi myöntää, että aluksi ihan naurettavalta kuulostavassa aataminaikuisessa tyhmyydessä saattaa joissain harvinaisissa tapauksissa olla jopa viisauden alku.

Yhtäkkiä sitä huomaa uuden kulttuurin vieneen pikkusormen ohella myös peukalon ja palan etusormea: yhdessä silmänräpäyksessä hädin tuskin 20 vuoden kuluttua sitä havahtuu, että on kuluttanut kolme tuntia valmistaakseen ateriaa, jota syödään sitten seuraavat neljä tuntia. Ja yhtenä päivänä tajuaa motkottavansa lapselle vaatteiden likaamisesta ja antaa tämän syödä kaupantädin antaman karamellin, vaikkei edes ole karkkipäivä ja ksylitolitkin ovat unohtuneet kotiin.



Arki on sujahtanut huomaamatta uomaansa. Elämä ulkomailla onkin ihan tavallista. Kunnes eräänä päivänä miehelle tarjotaan mahdollisuutta lähteä merta edemmäs kalaan. Sopeutumisprosessi magnolian juurelle on hädintuskin puolivälissä, kun jo kysytään halua sopeutua palmun alle.

Tällä kertaa en muuta yksin, vaan mieheni ja tyttäreni kanssa. Toisaalta odotamme innoissamme uusia maisemia ja seikkailuita, toisaalta tiedän jo kokemuksesta, että lomaparatiisissa asuminen ei todellisuudessa tarkoita lomailua. Päinvastoin, jostain on saatava tuplasti normaalia enemmän energiaa: ainakin alussa iso osa ajasta ja voimista menee siihen, kun kaivetaan uomaa uudelle arjelle.

Onneksi vanha resepti toiminee myös tällä kertaa: sukelluspainojen avulla jalat pysyvät tukevasti maanpinnalla myös korallihiekassa, ja toisaalta väistämätön kulttuurisokki lievenee, kun nenälle asettaa vaaleanpunaiset lasit. Ja kun pohojalaisesta on kyse, niin päänsärkypillereille tulee myös menekkiä: jossain vaiheessa niitä tarvitaan pehmentämään oman kallon kovapäisyyttä koettelevia iskuja.

Niin ja silloin tällöin se sangriapaukkukin voi olla ihan paikallaan. Kyllähän seikkailuja on juhlistettava. Vaikkei uusi asuinpaikka puhdas paratiisi olisikaan, niin sisulla sitä pärjää myös Eedenistä idempänä.




2 kommenttia:

  1. Hyva sentaan jos pitkaan valmistettua ateriaa myos nautitaan tunteja. Meilla kokkaan koko paivan sapatti-illallista ja 15-20 minuutissa kaikki kaikki on hotkittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapasmaassa ruoka ahmitaan kyllä nopeasti, mutta kun samalla puhutaan kaikki maailman aiheet läpi paavista peräpukamiin, niin ruokailu sitten venyy... :)

      Poista